“My darling," she said at last, "Are you sure you don't mind being a mouse for the rest of your life?" "I don't mind at all", I said.


"It doesn't matter who you are or what you look like as long as somebody loves you."


Vuosi sitten isoäiti kuoli. Vietän päivän olemalla yksin ja itken koiran kanssa lenkillä, televisiosarjaa katsoessa ja suihkussa. Sitten lopulta minulle tulee hikka.

3 kommenttia:

  1. muistan kun luin isoäidistäsi silloisessa postauksessasi.järkytyin,ja itkin minäkin.kerroin kavereilleni kuinka pahoitin mieleni ja luin tekstisi heille ääneen,ja itkin jälleen.

    uskon vahvasti että vielä tulee se vuosi,kun pystyt tänä päivänä nauramaan.ehkä se vie aikaa,mutta vielä suru muuttuu ikäväksi,ja sen kanssa on helpompi elää.itke niin paljon kuin itkettää,mutta anna itsesi nauraa, kun joku on tarpeeksi hauskaa :) lämpöä ja halaus päivääsi ! olet ajatuksissa.

    -R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana R,

      kiitos kommentistasi! olen myös aivan yllättynyt, että vieraan ihmisen kirjoitukset voivat noin liikuttaa (voi sinua, ihana olet!) mutta toisaalta, täällä minäkin nyt juuri hymyilen niin että poskipäissä tuntuu! olet myös ajatuksissa ja kaikkea hyvää sinun päivääsi. <3

      Poista
    2. ja kas näin; jälleen sait minutkin hymyilemään,kaiken pimeydenkin keskellä :)) "se jokin sinulla on" <3
      -R

      Poista